Jukka Aakula (jukkaaakula) wrote,
Jukka Aakula
jukkaaakula

Sosiaalisista normeista ja niitten kehityksestä

Taloustieteilijä ja peliteoreetikko Peyton Young tutkii taloudellisten ja sosiaalisten instituutioiden ja normien muutosta.

Sosiaalisten normien funktio on koordinoida ihmisten käyttäytymistä:

The function of a social norm is to coordinate people’s expectations in interactions that possess multiple equilibria. Norms govern a wide range of phenomena, including property rights, contracts, bargains, forms of communication, and concepts of justice. Norms impose uniformity of behavior within a given social group, but often vary substantially among groups.

Yksinkertaisimmillaan normi määrää, millä puolella tietä ajetaan. Koordinoimisen hyöty on tässä tapauksessa ilmeinen. Mielenkiintoisempia normeja ovat

1. avioliittoinstituutiot - esimerkiksi normi että morsiamen isän pitää maksaa myötäjäisiä

2. kunniankulttuuri - normi että loukattu menettää kunniansa ellei ryhdy tiettyihin kalliisiin toimenpiteisiin kunniansa palauttamiseksi (kosto, tyttären murhaaminen)

3. apartheid

4. normi siitä, kuinka suuren osan sadosta vuokraviljelijä maksaa maan omistajalle. 

Normin olemassaolo sinänsä siis parantaa yhteiskunnan toimivuutta koska normi koordinoi yksilöiden toimintaa. Yhteiset normit ovat oleellinen osa sosiaalista pääomaa ja yhteisten normien puute - esimerkiksi liian diversiteetin takia - alentaa sosiaalista pääomaa kuten Putnam on osoittanut. Young toteaa:

More generally, a norm has economic value if it creates a uniquely salient or focal solution to a coordination problem, thus reducing the risk of coordination failure. In this sense norms are a form of social capital (Coleman, 1987).


Toisaalta TIETYNLAINEN normi voi olla tehoton, koska se heikentää yhteiskunnan jäsenten keskimääräistä hyvinvointia. Kunniankulttuurin voi ainakin tietyissä oloissa todeta alentavan yhteiskunnan jäsenten keskimääräistä hyvinvointia lain kulttuuriin verrattuna. Lähinnä siis tilanteessa, jossa laki ja järjestys valitsee ja kunniankulttuuriin ei enää ole tarvetta, mutta instituutioiden muutoksen hitaus säilyttää kunniankulttuurin.

Even when norms do have direct welfare implications, one cannot conclude that societies will opt for efficient norms. It is doubtful, for example, that norms of retribution are efficient, or that pushing is superior to queuing. Yet these are the operative norms in quite a few cases. The problem is that norms are not “chosen;” they arise from historical accident and the accumulation of precedent. Once expectations converge on an inefficient norm, it can be very difficult to dislodge.


Normi voi olla myös epätasa-arvoinen (epäreilu) eli se antaa joillekin yhteiskunnan jäsenille ansaitsematonta etua toisiin verrattuna.

Young käsittelee artikkelissaan Social Norms erityisesti sitä miten normit muuttuvat. Hän identifioi ainakin kolme tapaa miten normit voivat muuttua:

1. Yhteiskunnat jotka noudattavat tehokaita normeja korvaavat tehottomia normeja noudattavat yhteiskunnat.

2. Yhteiskunnat imitoivat (oppivat) tehokkaita normeja toisilta yhteiskunnilta

3. Normien muutos tapahtuu sisäisen kehityksen kautta.

Over the longer run, it is conceivable that societies could somehow extricate themselves from inefficient outcomes. One way that this could happen is that societies with superior norms simply displace societies with inferior norms, through growth, conquest, or migration. Another possibility is that societies with inferior norms imitate the practices of more successful ones (Robson and Vega-Redondo, 1996; Boyd and Richerson, 2002). Yet a third possibility is that norm change comes from within, the result of gradual and almost imperceptible changes in expectations that “tip” the society into a new way of doing things without anyone intending it. I shall discuss this possibility in more detail below.

Tavat 1 ja 2 liittyvät kulttuuriseen ryhmävalintaan (Boyd ja Richerson). Youngin oma kontribuutio liittyy tapaan 3 (sisäiseen kehitykseen). Hän on kehittänyt uuden tutkimushaaran - stokastisen evolutiivisen peliteorian - normien ja instituutioitten muuttumisen tutkimiseen.

Youngin ongelma on siis, miten yhteiskunnan insitituutiot muuttuvat sisäisen dynamiikan kautta. Young olettaa että yksilöt tietyissä tilanteissa pienellä todennäköisyydellä toimivat vastoin omaa etuaan. Tällaiset häiriöt saattavat pienellä todennäköisyydellä aiheuttaa kuitenkin suuria muutoksia yhteiskuntaan.

Young osoittaa että tällainen dynamiikka tietyin oletuksin johtaa tietynlaisten stabiilien tilojen saavuttamiseen. Yllättävä tulos on että ns. puhtaan koordinaatiopelin tapauksessa dynamiikka johtaa yhteiskunnan tiloihin jotka ovat sekä reiluja että tehokkaita ! Toisaalta paino on sanoilla "tietyin rajoituksin":

Unfortunately, efficiency may fail when the game does not have the structure of a pure coordination game.


Ongelma Youngin lähestymistavassa lienee lähinnä se, että Youngin kuvaama dynamiikka toimii äärimmäisen hitaasti ja siksi hyvin tehottomia ja epäreiluja yhteiskuntia on olemassa. Youngin kuvaama dynamiikka ei myöskäään ota huomioon sitä että ne jotka hyötyvät epäoikeudenmukaisista instituutioista (valkoiset Etelä-Afrikassa, rikkaat Etelä-Amerikassa) usein liittoutuvat keskenään ja tavallaan talkoilla puolustavat oikeuksiaan.

Siksi esimerkiksi Etelä-Amerikassa hyvin tehottomat mutta rikkaille edulliset instituutiot ovat säilyneet pitkään. Lynn ja Vanhanen ovatkin osoittaneet että Etelä-Amerikassa bruttokansantulo on selvästi alhaisempi kuin mitä kansallinen äo ennustaa.

Olisikin mielenkintoista ymmärtää tarkemmin, mitä nuo tehottomuutta ja epäreiluutta aiheuttavat instituutiot Etelä-Amerikassa ovat. Yksi esimerkki lienee armeijan ja katolisen kirkon perinteinen käyttö rikkaiden etujen ajamiseen.

Etelä-Amerikassa on epäilemättä tällä hetkellä tapahtumassa instituutioiden muutos reilumpaan ja tehokkaampaan suuntaan. Leimaa antavaa muutokselle on ollut että armeijan ja katolisen kirkon asema heikkenee - vasemmiston, alkuasukkaitten ja protestanttisten (evankelikaalisten) ryhmien merkitys taas kasvaa.

Etelä-Afrikassa apartheid on myös korvautunut reilummalla järjestelmällä. En tosin usko että järjestelmä tulee pitkän päälle osoittautumaan edes yhtä tehokkaaksi kuin apartheid. Perustelen tätäkin Lynnin ja Vanhasen teorialla.
Subscribe

  • Tuomio Jumalanpilkasta

    Muhammedia ei saa pilkata. Tuomio on eräänlainen toisinto Hannu Salaman tuomiosta hänen kirjastaan Juhannustanssit. Tosin…

  • Mobiilpalvelut ja HS

    HS:n taloussivuilla oli eilen uutinen mobiilipalveluista. Uutisen pääsisältö oli että uusien palvelujen tulo…

  • Eero Paloheimo sanoi taas mitä ajatteli

    Vihreitten ex-kansanedustaja Eero Paloheimo sanoi taas mitä ajatteli: Muukalaiskammoiset ja muukalaisnälkäiset suomalaiset ovat…

  • Post a new comment

    Error

    default userpic

    Your reply will be screened

    Your IP address will be recorded 

    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments